Livsfarligt på allvar! -esitys

Livsfarligt på allvar! -esitys on hengenvaarallinen. Ihan oikeasti.

Kaksi sisarusta ovat hiljattain menettäneet vanhempansa ja nyt on testamentinluvun aika. Tilanteesta kehkeytyy nopeasti päätön väärinkäsitysten ja sekaannusten vyyhti, ja ennen kuin huomaammekaan, olemme keskellä murhamysteeriä.

Kyllä, kuulit oikein. Murhamysteeriä.

Kello käy, jännitys tiivistyy. Kuka on syyllinen? Mikä edes on totta? Kenen tulkintaa pitäisi uskoa? Ja mitä tarvitaan, jotta ymmärtäisimme toisiamme? Mikään ei ole sitä, miltä näyttää, ja pian – hyvinkin pian – on liian myöhäistä katua…

Hyvä yleisö, pitäkää hatuistanne kiinni ja muistakaa hengittää, kyseessähän on vain teatteriesitys. Mutta hengenvaarallinen sellainen, ihan oikeasti!

 

Livsfarligt på allvar! -esityksen juliste. 

 

Livsfarligt på allvar! – vaikeasti tulkittava murhamysteeri on vauhdikas yksinäytöksinen murhamysteerikomedia. DuvTeatern juhli esityksellä 25-vuotisjuhlaansa.

Esitys syntyi yhteistyössä DuvTeaternin, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun ja Svenska Teaternin kanssa. Sitä esitettiin Svenska Teaternin AMOS-näyttämöllä Helsingissä syksyllä 2024 ja se vieraili Wasa Teaterin suurella näyttämöllä Vaasassa keväällä 2025. Esityksen kesto oli noin 1,5 tuntia ilman väliaikaa.

Prosessi

Esityksen prosessi käynnistyi vuonna 2023 työpajavaiheella, jonka aikana DuvTeaternin ensemble työsti esityksen ideaa, tarinaa ja konseptia. Saman aikaisesti tutkittiin myös luovan saavutettavuuden käytäntöjä sille omistetussa omassa kuusipäiväisessä työpajassaan. Työpajaan osallistuivat myös hankkeen saavutettavuuskonsultit.

Vuoden 2024 alussa esityksen työryhmä kokoontui ensimmäistä kertaa, ja noin neljän työviikon aikana esityksen käsikirjoitusmateriaalia luotiin improvisaation ja yhteisen kirjoittamisen avulla. Tämän jälkeen käsikirjoitus koottiin kasaan esityksen dramaturgien toimesta. Keväällä 2024 järjestettiin lisäksi kolme työpajapäivää, joissa tutkittiin lisää luovaa saavutettavuutta mukana olevien suunnittelijoiden näkökulmasta.

Kahdeksan viikon mittainen harjoituskausi alkoi elokuussa 2024 ja se päättyi ensi-iltaan 10.10.2024.

Luova saavutettavuus

Esitys tarkasteli luovaa saavutettavuutta kolmesta eri näkökulmasta. Työryhmän, saavutettavuuskonsulttien ja yhteistyökumppaneiden kanssa tutkittiin, miten (suomalainen ja suomenruotsalainen) viittomakieli, kuvailutulkkaus ja selkokielinen viestintä voidaan sisällyttää osaksi näyttämöllistä ilmaisua. Tavoitteena oli mahdollistaa kuuron/viittomakielisen yleisön, sokean yleisön sekä yleisön, joka hyötyy selkokielisestä kerronnasta, osallistuminen esitykseen yhdessä muun yleisön kanssa ilman tulkkeja tai muita välikäsiä.

Tekijät

NÄYTTÄMÖLLÄ:
Vega Adsten (TeaK), Silva Belghiti, Josef Donner (TeaK), Krister Ekebom, Roy Eriksson, Marina Haglund, Yvonne Heins, Ellen Hoang, Karolina Karanen, Ida-Lotta Knuuttila, Niko Nordström (TeaK), Bella Paasimäki (TeaK), Tanya Palmgren, Sara Sandén, Elias Simons, Willjam Tigerstedt (TeaK).
Wasa Teaterin vierailuesityksessä mukana olivat myös Sonia Haga ja Christoffer Strandberg.

IDEA JA KONSEPTI: DuvTeatern
TEKSTI: työryhmä
OHJAUS JA DRAMATURGIA: Mikaela Hasán
TAITEELLINEN ASSISTENTTI: Sanna Huldén
ESITYSDRAMATURGI: Nina-Maria Häggblom
LAVASTUS-, VIDEO-, JA VALOSUUNNITTELU: Milla Martikainen
LAVASTUS- JA VIDEOASSISTENTTI: Tiina Pietiläinen (TeaK*)
PUKUSUUNNITTELU: Meri Craig (Aalto ARTS**)
KAMPAUS JA MASKI: Maria Karhu
ÄÄNISUUNNITTELU JA SÄVELLYS: Kristian Ekholm
VALOSUUNNITTELU: Tom Laurmaa
JÄRJESTÄJÄ JA NÄYTTÄMÖMESTARI: Christoffer Österlund
TARPEISTO: Anne Mustarastas
PUKUSUUNNITTELUN MENTORI: Maria Rosenqvist
TEATTERIPEDAGOGI: Noona Leppinen
HARJOITUSIMPROVISOIJA: Christoffer Strandberg
HARJOITUS-, NÄYTTÄMÖ- JA BACKSTAGE-ASSISTENTIT: Sara Sandén, Sara Haapalahti, Iiris Autio, Linnea Sundblom
SAAVUTETTAVUUSKONSULTIT: Riikka Hänninen, Silva Belghiti, Ellen Hoang, Ragnar Bengtström
TUOTTAJAT: Marie “Mojo” Finne, Annina Blom (DuvTeatern), Maria Kaihovirta (TeaK), Taru Kirves (Svenska Teatern)
MUU TUOTANTO, SUUNNITTELU JA YHTEISTYÖ: Sara Sandén, Sanna Huldén, Mikaela Hasán (DuvTeatern), Aune Kallinen, Ann-Charlotte Karlsson, Tanja Ajaste, Heli Konka, Kati Autere, Maria-Johanna ”Joze” Peura, Anna Rouhu (TeaK), Joachim Thibblin, Maria Lundström, Kristofer Möller, Andreas Lönnquist, Anton Lindblom, Emma Mether, Janne Renvall, Elli Mäkilä, Ellen Ödahl-Grönroos, David Lindström, Chribbe Aarnio (Svenska Teatern)
TUTKIJA: Riikka Papunen (TIKSI-hanke)
 

* Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, esittävän taiteen muotoilun koulutusohjelma
** Aalto-yliopisto, pukusuunnittelun koulutusohjelma

Vastaanotto

Yleisö

Livsfarligt på allvar! -esityksen näki noin 2 200 katsojaa, ja esityksen täyttöaste oli 90 % Svenska Teaternin varsinaisella esityskaudella syksyllä 2024.

Kuuro/viittomakielinen yleisö tavoitettiin hyvin ja he löysivät tiensä esitykseen lähes joka ilta, usein suurempina ryhminä.
Valitettavasti esityksessä vieraili vain vähän sokeaa yleisöä.

Media

Esitystä arvioitiin ruotsinkielisessä mediassa. Alla muutamia poimintoja arvioista:

Mats Liljeroos, Borgåbladet:
”Film noir -tunnelma oli yhtä käsinkosketeltava kuin tupakansavu, joka leijui raskaana tehokkaasti aikakautta ja tunnelmaa luovilla näyttämökuvilla varustettujen kohtausten yllä. Lösa fall -toimiston etsivät olivat pukeutuneet tietenkin trenssitakkeihin ja fedora-hattuihin, ja lavastukseen tyylikkäästi integroidun kellon armottomasti etenevä sekuntiviisari toimi karun finaalin lähtölaskentana, joka luonnollisesti sisälsi kunnon käänteen. /.../ Ennen kaikkea minuun teki vaikutuksen se, kuinka uskomattoman hauskaa työryhmällä Mikaela Hasánin ja Sanna Huldénin johdolla on täytynyt olla tekstiä työstäessään – teksti rajasi ja parafrasoi lajityypin keskeisiä kliseitä juhlavalla ja luovalla tavalla. /.../ Kristian Ekholmin oivaltavasti kokoama musiikki, joka osuvasti iski silmää New Hollywoodin jazz-sävyisille 1960-luvun elokuvapartituureille, joita sävelsivät herrat kuten Henry Mancini ja Lalo Schifrin, kruunasi ratkaisevalla tavalla hillittömän viihdyttävän kokonaisuuden, joka samalla herätti myös tarpeellista pohdintaa.”

Topi Lappalainen, Arbetarbladet:
”Farssi lajityyppinä soveltuu erinomaisesti esitykseen, jonka tavoitteena on olla mahdollisimman osallistava. Teatteriesitys huokuu lämpöä ja iloa, ja kun ottaa huomioon, kuinka monipuolisesti saavutettavuus on huomioitu, taustalla on äärimmäisen vahva ammattitaito. /.../ Saavutettavuuden kehittäminen niin pitkälle kuin mahdollista on kulttuuripoliittisesti kiitettävä tavoite, ja on ilo nähdä, että teatterin keinoin maailmasta voidaan tehdä parempi. On mahdollista yhdistää saavutettavuuden ihanteisiin pyrkiminen ja yleisölle tarjottava toimiva viihde. Kokonaisuus näyttää kepeältä ja toimii eskapistisena farssina. Syvemmällä tasolla näyttämötoteus on kuitenkin visionäärisen idealismin tuote. Tätä voi ennen kaikkea pitää DuvTeaternin neljännesvuosisadan mittaisen työn hedelmänä saavutettavamman teatterin puolesta – ja siitä voi vain onnitella.”

Pontus Kyander, Yle:
”Kaksi sisarusta (Karolina Karasen ja Vega Adstenin esittäminä) on jakamassa vanhempiensa jäämistöä, mutta sisaruskateus ottaa vallan ja kaikki kallistuu kohti ennenaikaista kuolemaa ja kilpailua aikaa vastaan. Mutta tietenkin, kun sekä palkkamurhaajat että etsivät kilpailevat kömpelyydessä, lopputulos pysyy melko avoimena. /.../ Esityksen suurin ansio on sen inhimillinen lämpö ja pyrkimys antaa kaikille paikka näyttämöllä niistä vastuksista ja haasteista huolimatta, joita näyttelijöiden toimintakyvyn variaatiot tuovat mukanaan. /.../ Yhteiskunta, jossa syrjäytyminen tapahtuu monella tasolla – eikä kulttuuri ole poikkeus – tarvitsee myös paikkoja, fyysisiä tiloja, näkyvyyttä, resursseja ja yhteyksiä, jotka ovat suvaitsevia ja sallivia, avoimia ja kaikkia tervetulleiksi toivottavia.”

Barbro Enckell-Grimm, Hufvudstadsbladet:
”Kiinnostavaa ovat motiivit ja käänteet, eivät arvoituksen ratkaisu. Alkuasetelmana on iäkkään pariskunnan (Niko Nordström ja Elias Simons) elämän viimeinen vaihe ja heidän kuolemansa jälkipyykki. Mukana ovat kaikki ainekset: sukukokoontuminen, suru, kömpelö pappi, runsas jäämistö, sisaruskateus ja perintöriita. Kuten klassisessa farssissa. /.../ Näyttämön tempo riippuu siitä, kuinka parit toimivat yhdessä. Silva Belghiti ja Bella Paasimäki, joilla molemmilla on useita keskeisiä sivurooleja, ovat todellisia mestareita. He ovat sujuvia ja ottavat johtavan roolin hyvällä tavalla pysyen samalla sopivasti taustalla. Keskeiset sivuroolit kuulostaa ristiriidalta, mutta tässä näytelmässä se ei ole sitä.”