Kaksi näyttelijää seisoo vaakasuuntaisten sälekaihtimien edessä, vahvojen värivalojen valaisemina. Oikealla puolella oleva henkilö käyttää silmälaseja, kuulokemikrofonia ja harmaata paitaa henkseleillä. Hän tekee kädellään selkeän ‘soita minulle’ -eleen ja pitää toista kättään avoimena edessään ikään kuin opastaen tai demonstroiden jotakin. Vieressä seisoo näyttelijä tummansinisessä paidassa ja solmiossa, vakavailmeisenä ja suoraan eteenpäin katsoen. Keskellä näkyy suuri rekvisiitta, joka muistuttaa vanhanaikaista puhelinkeskuslaitetta, jossa on käsin piirrettyjä symboleja ja riippuvia johtoja. Valaistus ja näyttelijöiden eleet luovat humoristisen mutta tarkasti tyylitellyn toimistomaisen tunnelman.

Viittomakieli

Suomalaisilla teatterinäyttämöillä viittomakielen näkyvyys on keskittynyt pääosin viittomakielisen teatterin ja kulttuurin omille näyttämöille: Teatteri Tottiin ja Osuuskunta Ursa Minoriin. Muilla näyttämöillä viittomakieltä näkee pääosin näyttämön sivuissa, kun viittomakielen tulkit tulkkaavat esityksiä viittomakieliselle yleisölle. 

Luovan saavutettavuuden avulla viittomakielen ja puhutun kielen yhteispeliä näyttämöllä on kuitenkin mahdollista toteuttaa. Samalla voi lisätä tehokkaasti esitysten saavutettavuutta.

Kaksi tapaa lisätä viittomakieltä näyttämöille

Luovan saavutettavuuden avulla viittomakielen asemaa puheteatterissa voidaan vahvistaa ainakin kahdella tavalla:

1. Viittomakielisten näyttelijöiden palkkaaminen

Viittomakielisten näyttelijöiden osallisuuden vahvistaminen on tavoista ensisijainen. Näyttelijät ovat äidinkieleltään viittomakielisiä ja viittomakielisen- ja/tai kuurojenkulttuurin kasvatteja. Heidän käsityksensä oman kielensä ja kulttuurinsa vivahteista ja rikkaudesta on itsestäänselvästi parempi, kuin kieltä opetelleella tulkilla. Heillä on myös ylisukupolvista tietoa kuurojenkulttuurin sorretusta historiasta Suomessa ja muualla maailmassa.

2. Tulkkaus osaksi esityksen fiktiivistä maailmaa

Joskus on kuitenkin myös tarvetta tulkata teatteriesitys viittomakielelle ja tällöin on mahdollista tutkia, kuinka tulkit voisivat olla kokonaisvaltaisempi osa taide-elämystä pelkän informaation välittämisen sijaan. Livsfarligt på allvar! -esityksessä näyttämöllä osana ensembleä työskenteli sekä viittomakielinen näyttelijä Silva Belghiti että näyttelevä viittomakielen tulkki Ellen Hoang.

Videolla näyttelijä ja konsultti Silva Belghiti esittelee itsensä ja kertoo, miksi viittomakielisten näyttelijöiden palkkaaminen on tärkeää:

Viittomakielen ja puhutun kielen yhteispeli

Viittomakieltä ja puhuttua kieltä voi yhdistää näyttämöllä monin eri tavoin:

  • Esityksen tarinaan voidaan kirjoittaa kaksikielinen roolihenkilö, joka toimii tulkkina kielten välillä.

  • Tarina voidaan rakentaa niin, että kaikki hahmot ymmärtävät toisiaan, vaikka he käyttäisivät eri kieltä. Tällöin puhuttuja vuorosanoja voidaan täydentää viittomakielisellä sisällöllä ja päinvastoin.

  • Näyttelijä voi hetkellisesti poistua roolistaan ja toimia kertojana, joka tulkkaa muiden vuorosanoja ja esityksen äänimaailmaa tarvittavalle kielelle.

  • Esityksen ymmärtämistä voi tukea eri tavoin tekstityksellä, joko näyttämöllä tai mobiililaitteilla, sekä visuaalisilla elementeillä kuten lavastukseen kuuluvilla videoanimaatioilla.

Videolla Belghiti kertoo, miten viittomakieltä ja puhuttua kieltä voi käyttää yhdessä näyttämöllä:

 

Valosuunnittelun merkitys

Belghiti muistuttaa myös valo- ja äänisuunnittelun tärkeydestä. Hänelle valo ja esityksen visuaalisuus ovat merkittäviä tekijöitä kuvaamaan esityksen tunnelmaa, paikkoja ja vaihtoja tai käänteitä. Hyvä valosuunnittelu sisältää informaatiota, jonka avulla ei-kuuleva näyttelijä ja katsoja saavat saman tiedon kuin kuulevat näyttelijät ja katsojat saavat äänestä. Valosuunnittelijan on kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota valojen suuntaamiseen: valot eivät saa estää viittomakielen näkemistä.

 

Näyttelevä viittomakielen tulkki

Videolla Belghiti kertoo perinteisestä viittomakielen tulkkauksesta teatterissa:

 

Perinteinen teatteritulkkaus tarkoittaa sitä, että kaksi viittomakielen tulkkia seisoo näyttämön sivussa, katsomon edessä, josta he tulkkaavat koko esityksen. Tulkkaukseen kuuluvat niin repliikit kuin muukin esityksen äänimaisema. Katsojan tehtävä on pyrkiä seuraamaan yhtäaikaa sekä tulkkia että esitystä. Tulkin tehtävä on pyrkiä tietämään, mitä näyttämöllä selän takana tapahtuu ja tunnistaa eri roolihahmot näyttelijöiden äänistä. Tavoitteena on, että katsojat voivat keskittyä pääasiassa tulkkiin ja saada häneltä kaiken oleellisen tiedon esityksestä. 

Luovan saavutettavuuden avulla tulkin asemaa osana esitystä voi miettiä uudelleen. Livsfarligt på allvar! -esityksessä Hoang päätyikin konsultista ja Belghitin työelämätulkista yhdeksi esityksen näyttelijöistä.

Videolla Ellen Hoang esittelee itsensä ja kertoo, miten hänen roolinsa muuttui tulkista näyttelijäksi ja mitä tunteita se herätti:

Esimerkkejä esityksestä

Esityksessä Livsfarligt på allvar! viittomakieli oli olennainen osa esitystä Belghitin viittomakielisen roolityön ja Hoangin luovan tulkkauksen kautta.

Belghitin roolit ja viittomakielen käyttö

Seuraavalla videolla on katkelmia Silva Belghitin eri rooleista esityksessä: (Huom! Video ei sisällä kuvailutulkkausta. Videon jälkeen voit lukea tekstimuotoisen kuvauksen rooleista.)

 

Etsivä Järvenpää

Belghitin päärooli oli etsivä nimeltä Järvenpää. Järvenpää kuului tarinan etsiväkolmikkoon, jossa hänen lisäkseen olivat etsivät Pekka Jansson ja Lars. Muut etsivät ymmärsivät Järvenpäätä, vaikka etsiviä näytelleet näyttelijät eivät osanneet viittomakieltä. Etsivien välinen dialogi rakennettiin niin, että puhutuissa repliikeissä toistui viittotujen repliikkien sisältö ja päinvastoin.

Kertoja

Osa etsivistä toimi myös esityksen kertojina. He lukivat ääneen tutkintaraporttia, jonka Belghiti (Järvenpään roolissa) tulkkasi samanaikaisesti viittomakielelle. 

Täti muistotilaisuudessa

Viittomakielen ja puhutun kielen ei välttämättä tarvitse aina vastata täysin toisiaan. Muistotilaisuus-kohtauksessa Belghiti esitti yhdessä Hoangin kanssa viittomakielisiä tätejä, jotka juoruilivat toisilleen kaiken mitä näkivät ja kuulivat. Heidän repliikkinsä sisälsivät siis kaiken puhutulla kielellä kerrotun informaation, mutta heidän oman dialoginsa ehdoilla. Dialogissaan he myös vitsailivat sellaisilla asioilla, joita puhutussa kielessä ei tullut esiin.

Oli ihanaa antaa viittomakieliselle yleisölle jotain omaa ja vähän ylimääräistä – pieniä hauskoja vitsejä, jotka resonoi kuurojen kulttuurissa.

- Silva Belghiti

Lapsuuden muotokuva

Joissain kohtauksissa Belghiti toimi myös tulkkina. Kun päähenkilöt, siskokset Margareta ja Gunilla, vierailivat lapsuudenkodissaan, Belghiti ja Hoang esittivät siskosten lapsuuskuvia. Belghiti ja Hoang seisoivat taulukehysten keskellä ja tulkkasivat lapsihahmoihin eläytyen Margaretan ja Gunillan dialogin. 

Hoangin roolit ja tulkkaus esityksessä

Seuraaavalla videolla katkelmia Ellen Hoangin eri rooleista: (Huom! Video ei sisällä kuvailutulkkausta. Videon jälkeen voit lukea tekstimuotoisen kuvauksen rooleista.)

 

Berit

Hoangin päähahmo Berit kuuluu esityksen etsiviin. Beritin rooli on kirjoitettu viittomakielisen etsivä Järvenpään serkuksi. Berit on oppinut lapsuudessaan viittomakieltä ja on siis kaksikielinen. Hoangin mukaan Berit toimii, kuten monet kaksikieliset toimivat: hän astuu esiin ja auttaa kommunikaatiossa silloin, kun tilanne sitä vaatii. Kun Järvenpää kuulustelee epäiltyjä, Berit huomaa, etteivät syytetyt ymmärrä Järvenpäätä. Järvenpää pyytää Beritiä tulkiksi ja Berit suostuu ilolla tehtävään.

Puhelinkeskus

Kun esityksessä soitetaan puhelu, käytetään puhelinkeskusta, joka yhdistää puhelun eteenpäin ja tulkkaa sen samalla suomenruotsalaiselle viittomakielelle. Hoang esittää tätä puhelinkeskusta. Kyseessä on selkeästi tulkkaustehtävä, mutta osana estitystä. 

Tervetuloa puhelinkeskukseen, olette soittaneet numeroon 123447. Hetkinen, yhdistän puhelun. Piip.
Asiakaspalvelun kehittämiseksi puhelu tulkataan automaattisesti suomenruotsalaiselle viittomakielelle. Piip.

— Livsfarligt på allvar! - vaikeatulkintainen murhamysteeri

Täti ja lapsuusmuotokuva

Hoang esiintyy myös Belghitin kanssa muistotilaisuudessa tätinä sekä lapsuusmuotokuvana päähenkilöiden lapsuudenkodissa. Tulkkaamisen näkökulmasta nämä roolit edustavat luovaa viittomakielen tulkkausta. 

Muita luovia ratkaisuja

Livsfarligt på allvar! -esityksessä Belghiti ja Hoang eivät ole ainoita viittomakielen käyttäjiä. Jokainen näyttelijä käytti ajoittain yksittäisiä viittomia, joko yksin tai yhdessä. Näyttelijä Josef Donner opetteli viittomaan roolihahmonsa Bamsen repliikit kokonaisuudessaan. Bamse oli palkkamurhaajapomon innokas sihteeri, joka toisti pomonsa kaikki repliikit suomenruotsalaisella viittomakielellä.

Viittomakielisten ja kuulovammaisten katsojien esityksen seuraamista tuki myös esityksen videosuunnittelu, joka sisälsi tekstitystä sekä visuaalisia äänisymboleita: kun esimerkiksi astiat paiskautuivat lattiaan näkyi taustalla animoitu teksti KRASCH!, ja kun lokki lensi ohi kirkuen näkyi taustalla animoitu teksti KRII! KRII!

"Krii krii! Kraa kraa!" oli niin hieno. En kuule, miltä lokki kuulostaa, mutta sain silti kokea sen – se oli minua varten!

- Yleisökommentti

Lisäksi katsojilla oli mahdollista käyttää Subtitle Mobile -sovellusta, jolla esityksen kaikki tekstit sai katsottua puhelimelta ruotsiksi, suomeksi ja englanniksi.

Yleisön vastaanotto

Pystyin yksinkertaisesti vain menemään teatteriin – ihan vain menemään! Minun ei tarvinnut huolehtia siitä, mitä ja miten ymmärtäisin.

- Yleisökommentti

Livsfarligt på allvar! sai erittäin positiivista palautetta viittomakieliseltä yleisöltään. Erityisesti arvostettiin mahdollisuutta osallistua esitykseen ilman, että täytyi itse varata tulkki 2–3 viikkoa etukäteen. Tämä teki kokemuksesta stressittömämmän.

Merkittävänä pidettiin myös mahdollisuutta valita itse, halusiko käyttää mobiilitekstitystä vai ei.

Tästä pitäisi tulla uusi normaali. Kaikki oli valmiiksi suunniteltu minua varten, jolloin minun tarvitsi vain tulla paikalle ja nauttia esityksestä.

- Yleisökommentti

Kuunnelkaa toisianne

Hoang korostaa, että todellista viittomakielen saavutettavuutta teatterissa saadaan aikaan vain silloin, kun viittomakieliset näyttelijät ja taiteilijat ovat itse näyttämöllä ja näyttelevät omalla äidinkielellään. Tulkit ovat usein pika-apu saavutettavuuden lisäämiseksi, mutta viittomakielen aikuisena opetelleet tulkit eivät voi koskaan täysin välittää koko kielen ja kulttuurin rikkautta. 

Lopuksi Hoang ja Belghiti lähettävät terveisensä kiinnostuneille teattereille: