Kuvailutulkkaus
Teatteriesityksen visuaalinen maailma ja esityksen toiminnot sisältävät paljon tietoa, joka on olennaista esityksen tarinankerronnan ja tunnelman kannalta. Kuvailutulkkaus on keino välittää katsojan näköaistiin perustuvaa tietoa heikkonäköisille ja sokeille katsojille.
Luovassa kuvailutulkkauksessa esitys suunnitellaan niin, että näköaistin kautta välittyvä tieto jakautuu myös muille tiedon välittämisen osa-alueille - erityisesti äänelliseen kerrontaan. Esityksen tilanteita, tapahtumia ja tunnelmia voi kuvailla sanoin ja äänin, jolloin esityksen äänisuunnittelun merkitys korostuu. Tarvittavat kuvailut voi esimerkiksi kirjoittaa osaksi käsikirjoitusta ja ottaa huomioon äänisuunnittelussa. Myös puvustus ja lavastus ovat osa äänimaailmaa ja liittyvät luovaan kuvailutulkkaukseen.
Luova kuvailutulkkaus ottaa huomioon myös muihin aisteihin perustuvan tiedonjaon: myrskyä voi kuvata teatteritilassa tuntuvalla tuulella tai kahvihuonetta vastakeitetyn kahvin tuoksulla.
Kuvailutulkkauskonsultti
Luovan kuvailutulkkauksen kulmakivi on konsultti, joka auttaa suunnitteluvaiheesta lähtien ottamaan huomioon kuvailun tarpeet sekä luovat ulottuvuudet.
Konsultti on korvaamaton apu kertomaan, mitä tarvitsee kuvata ja millä sanoilla tai keinoilla kuvailu on tarpeen toteuttaa. Näkevän ihmisen tekemä kuvailu ei ole koskaan yhtä toimivaa, kuin yhdessä heikkonäköisen tai sokean ihmisen kanssa tehty kuvailu. Näkevä ihminen toimii väistämättä näönvaraisesti, myös sulkiessaan silmänsä. Tällöin moni tarpeellinen näkyvä elementti voi jäädä kuvailematta.
Livsfarligt på allvar! -esityksen kuvailutulkkauskonsulttina toimi taiteilija Riikka Hänninen. Myös kuvailutulkki Pipsa Toikka konsultoi työryhmää prosessin alkumetreillä. Konsulttina Hänninen jakoi työryhmälle tietoa näkövammaisen kokemuksesta katsoa teatteriesitystä, pohti yhdessä luovia ratkaisuja kuvailun toteuttamiseksi ja kommentoi valmistuvaa esitystä.
Seuraavassa videossa Hänninen esittelee itsensä ja kertoo kuvailutulkkauskonsultin työstä:
Luovan kuvailutulkkauksen tavoitteena on, että näkövammainen yleisö saa samat perustiedot esityksen kohtauksista kuin näkevä. Näin yleisön osallistuminen on tasa-arvoisempaa.
Tärkeintä näkövammaiselle katsojalle on saada tietää, mitä lavalla oikeasti tapahtuu.
- Riikka Hänninen
Vasta kun on varmistettu, että tärkeimmät tapahtumat ovat kaikkien tiedossa, voi kuvailua koristaa ja kuorruttaa monenlaisin keinoin. Livsfarligt på allvar! -esityksessä kuvailutulkkaus punoutui yhteen esityksen käsikirjoituksen, äänisuunnittelun ja pukusuunnittelun kanssa.
Kuvailutulkkaus käsikirjoituksessa
Kertojaääni
Esityksen tarina kerrottiin etsivätoimiston näkökulmasta: etsivät lukevat raporttia ratkaisemastaan tapauksesta. Raporttiin oli kätketty ympäristön ja lavastuksen kuvauksia esityksen kertojatyyliin sopien:
Sumuinen kaupunki kadonneessa ajassa, täynnä valheita, tupakan savua, lokkien kirkunaa ja murhia.
Olemme etsivätoimisto Lösa fallin vaatimattomassa toimistossa, joka piiloutuu suljettujen sälekaihtimien ja harmaiden seinien taakse.
Muutama kulunut tuoli, pari kirjoituspöytää, kirjoituskone, puhelimia, huonekasveja, hylly arkistokansioita, kellastuneita papereita, kahvinkeitin ja seinäkello.
Myös me, jotka työskentelemme täällä, piiloudumme harmaiden trenssitakkiemme taakse, jotka tekevät meistä melkein näkymättömiä.
- Livsfarligt på allvar! - vaikeatulkintainen murhamysteeri
Kuvailun sisällyttäminen kertojaosuuksiin on yksinkertainen tapa jakaa visuaalista tietoa esityksen maailman mukaisesti.
Dialogi
Esityksen dialogia muokattiin siten, että useissa repliikeissä oli kuvailua ja visuaalista tietoa. Tavoitteena oli, että kuvailutulkkaus sulautuu huomaamattomasti eri hahmojen replikointiin.
Kuvailutulkkauskonsultti Hänniselle käsikirjoituksen dialogin työstö oli erityisen palkitsevaa. Seuraavalla videolla Hänninen kuvaa kuinka dialogia muokattiin luovaa kuvailutulkkausta sisältäväksi:
Kuvailutulkkaus äänisuunnittelussa
Esityksessä luova kuvailutulkkaus otettiin huomioon myös äänisuunnittelussa. Musiikki sisälsi viitteitä tiettyyn aikakauteen ja tyylisuuntaan, kellon tikitys merkkasi tiettyjä tapahtumapaikkoja ja eri puolilla näyttämöä soivat lankapuhelimet kertoivat siitä, kenen roolihahmon puhelin milloinkin soi.
Hänninen toivoo, että jokainen äänisuunnittelija huomioisi sen, kuinka paljon tietoa esityksen äänimaailma voi katsojille välittää: pianomusiikki taustalla voi sisältä vihjeitä esimerkiksi tunnelmasta, ajankuvasta ja tapahtumapaikasta.
Livsfarligt på allvar! -esityksen äänisuunnittelu onnistui juuri kerronnallisuudessaan: etsivien sisääntulot olivat musiikillisesti latautuneita ja enteilivät actionia!
Katso esityksen äänisuunnittelija Kristian Ekholmin mietteitä kuvailutulkkauksesta tästä linkistä.
Kuvailutulkkaus pukusuunnittelussa
Pukusuunnittelijan työ keskittyy usein ensisijaisesti pohtimaan pukujen visuaalisuutta. Luovan saavutettavuuden myötä puvuilla on mahdollisuus olla myös osa esityksen äänellistä kerrontaa.
Hänninen tutki työpajoissa yhdessä Livsfarligt på allvar! -esityksen pukusuunnittelija Meri Craigin kanssa, millä tavoin puvut pitävät ääntä ja millaista tietoa ne kantavat mukanaan. Esimerkiksi kengät voivat kertoa paljon roolihenkilöstä: jämerät saappaat kuulostavat erilaiselta ja antavat toisen mielikuvan hahmosta kuin vaikkapa kevyet korkokengät.
Voit tutustua pukusuunnittelija Meri Craigin ajatuksiin ja kokemuksiin tästä linkistä.
Moniaistisuus
Esityksessä tehtiin myös mielenkiintoisia kokeiluja moniaistisuus huomioiden. Seuraavalla videolla Hänninen kertoo kohtauksesta, jossa kummitusten ja päähenkilö Margaretan mielensisäiset ajatukset täyttivät näyttämön:
Luovan kuvailutulkkauksen haasteet
Livsfarligt på allvar! -esitys oli oppimiskokemus. Hänninen nostaa esiin neljä erityistä haastetta, joita työryhmä kohtasi:
Päällekkäiset tapahtumat
Haastavimpia kohtauksia kuvailla olivat kohtaukset, joissa oli useita päällekkäisiä toimintoja. Kun kohtaus sisältää paljon toimintaa, puhetta ja juonen kannalta tärkeitä väärinymmärryksiä tulee haasteeksi saada kuvailtua monta asiaa selkäesti ja todella lyhyessä ajassa.
Improvisaatio
Esitys perustui osin improvisaatioon ja näin ollen kohtaukset saivat elää vielä esityskaudellakin. Kuvailutulkkauksen näkökulmasta oli olemassa riski, että repliikit eivät jokaisessa esityksessä sisältäisi riittävästi kuvailua ja kerronnasta jäisi pois keskeisiä kuvailevia elementtejä.
Viittomakielen kuulumattomuus
Viittomakielisen ja puhuvan roolihahmon dialogi kuulostaa sokealle katsojalle puhuvan hahmon monologilta. Esityksen työpajoissa kokeiltiin, voisiko viittomakielisellä näyttelijällä olla käsissään ääntä pitäviä koruja, pitkät tekokynnet tai muita vastaavia asioita. Suurella näyttämöllä käsiin liitetyt tavarat ja esineet eivät kuitenkaan pitäneet riittävästi ääntä.
Näkymättömät asiat
Kohtaukset, joissa näyttämöllä on asioita, joita ei näy mutta joiden olemassaolo on merkittävää, ovat haastavia. Livsfarligt på allvar! -esityksessä yksi hahmoista oli etsiväkoira Lucifer, joka oli kopissaan piilossa koko esityksen alkuosan. Koiran kopista kuului ajoittain kovaa haukuntaa, joka antoi ymmärtää, että kopissa on suuri ja vaarallinen koira. Koira tuotiin esiin vasta esityksen loppuosassa, jolloin paljastui, että kyseessä olikin pieni ja söpö koira. Oli siis olennaista saada myös kuvailtua, että koiraa ei aluksi näy vaan se vain kuuluu.
Hänninen kommentoikin, että joskus näkymättömät tai kuulumattomat asiat on vain sanottava suoraan ääneen, jotta näkövammainen katsoja pysyy kerronnassa tasavertaisesti mukana. Etsiväkoira Luciferin esittely esityksessä kuuluikin seuraavasti:
Mutta Eva-Lena, mehän olimme vähällä unohtaa, että myös meidän etsiväkoira Lucifer on paikalla, vaikka häntä ei näykään. Eikö kohta muuten ole jo hänen ruokailuaikansa?
- Livsfarligt på allvar! - vaikeatulkintainen murhamysteeri
Saavutettava tieto ja lisämateriaali
Heikkonäköisen ja sokean katsojan katsomiskokemus alkaa, kuten kaikkien muidenkin katsojien, jo siitä hetkestä kun hän saa ensimmäisen kerran tietoa esityksen olemassaolosta. Onkin siis tärkeää, että kaikki tieto on saatavilla saavutettavassa muodossa myös teatterin verkkosivuilla ja muussa viestinnässä.
Kun katsojat saapuivat esitykseen, oli aulassa mahdollista tutustua esityksen lisämateriaaleihin. Materiaalit oli suunniteltu tukemaan esityskokemusta.
Lisämateriaali sisälsi muun muassa:
- Luova äänikuvailu esityksen maailmasta ja ympäristöstä. Kuvailun lukijana toimi yksi esityksen roolihahmoista
- Kohokartta näyttämöstä ja teatterisalista
- Käsiohjelma pistekirjoituksella
- Esityksen maailmaan kuuluvaa rekvisiittaa ja esineitä, joita sai koskettaa.
Videolla Riikka Hänninen kertoo saavutettavasta tiedosta ja esityksen lisämateriaaleista:
Luovan kuvailutulkkauksen tärkeimmät muistettavat asiat
Riikka Hänninen rohkaisee teattereita tutustumaan kuvailutulkkaukseen seikkailumielellä. Tärkeintä on:
- kutsua jo suunnitteluvaiheessa osaksi työryhmää kuvailutulkkauskonsultti eli ihminen joka näkee heikosti tai ei lainkaan.
- kutsua konsultti ensimmäisiin harjoituksiin, ensimmäiseen läpimenoon ja viimeisille harjoitusviikoille ennen ensi-iltaa. Loppuvaiheessa tekemisen vauhti usein kiihtyy ja esitykseen voidaan tehdä vielä suuriakin muutoksia. Kovassa vauhdissa tärkeitä kuvailevia elementtejä voi jäädä vahingossa pois.
- olla valmis tekemään muutoksia käsikirjoitukseen, ääniin ja lavastuksen yksityiskohtiin.
Kutsu mukaan joku, joka näkee huonosti tai ei lainkaan. Vain silloin saatte tietää, mitä oikeasti pitää kuvata ja miten.
- Riikka Hänninen
Videolla Hännisen terveisiä ja kannustusta teattereille ja tekijöille: