Näyttämö on täynnä näyttelijöitä trenssitakeissa, hatuissa ja aurinkolaseissa, sinisen ja violetin valon luodessa salaperäisen film noir -tunnelman. Etualalla yksi henkilö lukee suurta sanomalehteä, jossa näkyy otsikko ’NYHETER PÅ RIKT SVENSKA’. Vasemmalla seisoo toinen hahmo kädet taskuissa, ja taustalla useat hahmot liikkuvat eri suuntiin kuin olisivat salaisissa tehtävissä. Kaksi henkilöä seisoo lähekkäin tutkien jotakin käsissään, kun taas kolmas hahmo taaempana pureskelee juomapilliä tai savukkeenpidikettä. Oikealla yksi näyttelijä yrittää piiloutua suuren viherkasvin taakse, mikä korostaa kohtauksen humoristista ja parodista vakoojatunnelmaa.

Ohjaaminen

Luovan saavutettavuuden parissa työskennellessä ohjaajan työnjohdolliset tehtävät korostuvat, sillä luova saavutettavuus voi herättää monia kysymyksiä ja epävarmuutta työryhmässä. Tämä ei tietenkään tarkoita, että ohjaajalla tulisi olla vastaus kaikiin kysymyksiin ja ratkaisut ongelmiin. Tiivis yhteistyö saavutettavuuskonsulttien kanssa ja halukkuus oppia, kuunnella sekä rakentaa luottamusta työryhmän kesken voi avata ohjaajalle uusia mahdollisuuksia niin työryhmän kanssa työskentelyyn kuin taiteelliseen ajatteluunkin.

Luonteva osa taiteellista ajattelua

Livsfarligt på allvar! -esityksen ohjaaja Mikaela Hasán on työskennellyt DuvTeaternin ohjaajana ja taiteellisena johtajana vuodesta 1999. DuvTeaternin myötä saavutettavuus ja luova saavutettavuus ovat olleet luonteva osa hänen työskentelyään jo pitkään. DuvTeatern työskentelee aina koko ensemblen voimin ja selkokieltä hyödyntäen.

Hasánia kiinnostaa myös, kuinka muut saavutettavuutta lisäävät tekijät, kuten tekstitys tai tulkkaus voivat inspiroida taiteentekijöitä niin, että lähtökohtaisesti hyvin käytännönläheinen saavutettavuus tuleekin osaksi taiteellista ajattelua. 

Videolla Hasán esittelee itsensä ja kertoo taustastaan luovan saavutettavuuden parissa:


Luovan saavutettavuuden ohjaaminen

Vaikka Hasánilla on ennestään kokemusta luovan saavutettavuuden parissa työskentelystä, Livsfarligt på allvar! -esityksen prosessi sisälsi hänelle monta uutta näkökulmaa saavutettavuuteen. Erityisesti viittomakielen ja kuvailutulkkauksen yhdistäminen osaksi teatteriesitystä oli Hasánille uusi kokemus. Hän korostaakin, kuinka tärkeintä koko prosessissa oli saada riittävästi aikaa keskustella saavutettavuuskonsulttien kanssa: kuunnella, oppia ja ymmärtää uusia tapoja katsoa ja kokea teatteria.

Seuraavalla videolla Hasán kertoo työskentelystä Livsfarligt på allvar! -esityksen parissa ja siitä mikä hänelle ohjaajana oli kaikkein tärkeintä:


Yhteistyö konsulttien kanssa

Saavutettavuuskonsultit Silva Belghiti, Ellen Hoang ja Riikka Hänninen kutsuttiin mukaan aivan prosessin alussa. Kahden vuoden ajan konsultit osallistuivat työpajoihin ja harjoituksiin, mikä antoi Hasánille ja kaikille työryhmän jäsenille tilaisuuden opetella tuntemaan vastavuoroisesti toistensa maailmoja ja tapoja kommunikoida.

Ajan kuluessa konsulttien ja työryhmän välinen luottamus kasvoi ja vaikeiden sekä epämukavien kysymysten esittäminen kävi helpommaksi. Jo pelkkä konsulttien läsnäolo muistutti koko työryhmää sellaisista tavoista seurata teatteriesitystä, joihin kuulevat ja näkevät katsojat eivät yleensä ole tottuneet. 

Konsultit auttoivat Hasánia ja työryhmää ajattelemaan teatteria uusista näkökulmista. Keskinäinen luottamus lisäsi myös konsulttien uskallusta vaatia työryhmältä enemmän.

Seuraavalla videolla Hasán kertoo tästä enemmän:


Ryhmän ja sen sisäisen luottamuksen rakentaminen

Hasán ei näe niin sanotulla “tavallisella” produktiolla ja luovaa saavutettavuutta sisältävällä produktiolla juurikaan eroa. Merkittävin ero on, että luovan saavutettavuuden äärellä työryhmä on tietoisempi erilaisista työryhmän sekä katsojien tarpeista kuin yleensä. Yleensä kunkin tekijän oletetaan pystyvän tiettyihin asioihin tietyllä rytmillä ja kykenevän tietynlaiseen kommunikointiin. Tämä perustuu kuitenkin vahvoihin olettamuksiin, joita saavutettavuuden äärellä ollessa on syytä kyseenalaistaa.

Prosessin aikan tehtiin joitain konkreettisia toimia, jotka auttoivat työryhmää tutustumaan toisiinsa paremmin ja rakentamaan syvempää luottamusta:

  • Valmistavat työpajat: ennen harjoituskautta työryhmä tapasi toisiaan työpajoissa, joissa oli aikaa tutustua toisten tarpeisiin, tapoihin kommunikoida ja pitää hauskaa yhdessä.
  • Yhteiset lämmittelyt: ennen jokaista harjoitusta työryhmä piti yhteisen lämmittelyn, jonka tarkoituksena oli asettua yhdessä ja yhteisessä rytmissä uuteen harjoituspäivään.
  • Leikit: osana lämmittelyä leikittiin muutamaan yhteistä, yksinkertaista leikkiä. Leikit auttoivat ryhmää rentoutumaan yhdessä.
  • Viittomakieli: lämmittelyt loppuivat viittomakielisten sanojen opetteluun. Viittomakielinen näyttelijä Silva Belghiti piti lyhyen käsilämmittelyn ja opetti koko työryhmälle produktion kannalta tärkeimpiä viittomakielisiä sanoja. Lopputuloksena kaikki osasivat kommunikoida hieman viittomakielellä.
  • Kuvailutulkkaus ja selkokieli: työyhmä harjoitteli yhdessä kuvailutulkkauksen sisällyttämistä erilaisiin tehtyihin harjoitteisiin. Kun vastaan tuli epäselviä tilanteita tai vaikeita sanoja, kuka tahansa sai kysyä asiasta ja ongelmaan etsittiin yhdessä ratkaisu.
  • TIKSI-tunti: jokaisen harjoituksen päätteeksi pidettiin niin kutsuttu TIKSI-tunti, jolloin oli aikaa keskittyä vain luovan saavutettavuuden menetelmiin. TIKSI-tunnin avulla harjoitukset sujuivat jouhevammin, kun tietyt kysymykset sai säästää harjoitusten loppuun. Harjoituksissa ei siis tarvinnut pyrkiä ratkaisemaan yhtäaikaisesti kysymyksiä monesta eri näkökulmasta. 

Pelko väärin tekemisestä

Hasánille on tärkeää, että hänen kanssaan työskentelee vahva taiteellinen tiimi. Ohjaajalla on oltava luottamus kollegoihin, sekä taiteellisiin suunnittelijoihin että näyttelijöihin, ja se korostuu entisestään luovan saavutettavuuden kohdalla. Niin ikään työskentely hyötyy koko teatterin tuesta, luottamuksesta ja kiinnostuksesta. Luovan saavutettavuuden mahdollisuudet on nähtävä myös varsinaisen työryhmän ulkopuolella.

Prosessin aikana kysymyksiä voi tulvia mieleen, monta näkökulmaa voi tuntua ylivoimaiselta ja epävarmuus voi iskeä. Tästä syystä tieto siitä, että ympärillä työskentelevät ihmiset ovat motivoituneita ja pitävät kysymysten ratkomista merkittävänä on tärkeääkin tärkeämpää. 

Produktion taiteelliset suunnittelijat ovatkin kiittäneet Hasánia erityisen hyvistä työnjohdollisista taidoista. Hasán itse muistuttaa, että hän ei johda työtä yksin: DuvTeaternin vuosien aikana hioutuneet työtavat pitävät hänen lähellään dramaturgi Sanna Huldénin ja muut DuvTeaternin työntekijät. Ennen harjoitusta on tehty paljon niin sanottua näkymätöntä työtä, mikä mahdollistaa työn sujuvuuden.

Hasán tunnistaa, että saavutettavuuden äärellä oleminen ja siitä vastuun kantaminen voi olla ohjaajalle pelottavaa. Videolla Hasán kertoo ajatuksistaan työn pelottavuudesta:


Yllätyksiä

Hasán toivoo, että tulevaisuudessa hän voi ehdottaa teattereille ottavansa luovan saavutettavuuden osaksi ohjaamiaan esityksiä. 

Viimeisessä videossa Hasán kertoo, mikä hänet on yllättänyt tämän prosessin aikana: